lauantai 15. helmikuuta 2014

Haihtua mielestäni, unelmat

Minä vajoan. Kuulkaas, vajoan ihan oikeasti, aivan liian syvälle ajatuksiini. En tiedä mitä tehdä. Minulla on kovin suuri päätös käsiteltäväni. Oikea valinta iskee päin kasvoja joskus niin tahdonvoimaisesti, mutta sitten jokin vetää sen taas pois...

 Ja taas sitä ollaan samassa pisteesstä.

 Lopettaminen on ollut mielessäni pitkään, viime vuodesta lähtien. En tunne itseäni tervetulleeksi Balettioppilaitokselle. En kykene nauttimaan tanssista samalla tavalla kuin ennen. Mielet ovat sairaita, tiedän etten saisi sanoa tätä ääneen, mutta minun on pakko.
 Minä kärsin siinä koulussa. Ja minä kärsin yksinäisyydestä.
Muttakun haluan ajatella positiivisesti. Hei, aina ei pysty. 
 Välillä taas tunnen itseni älyttömän taitavaksi tanssijaksi. Silloin tiedän että minusta tulee tanssija. Tämä tunne ei kuitenkaan valtaa mieltäni tarpeeksi usein.
Taidan tarvita vähän apua jostakin. Tai sitten vain kunnon loman tanssiopinnoista.

Että tällainen avautuminen, anteeksi. Ja anteeksi että pyydän anteeksi ehkä turhaan.





 


 
 
  

6 kommenttia:

  1. Anonyymi16.2.14

    Voimia sinulle.
    Sinun teksteistäsi on huomannut jo pitkän aikaa, että et jotenkin ole onnellinen koulussa. Toisaalta voit olla varma siitä, että olet hyvä tanssija (ja että sinussa on lahjakkuutta tulla vielä paremmaksi), muuten sinua ei olisi valittu sinne kaikkien muiden joukosta.
    Olisi varmasti hyvä, jos löytäisit oikean ihmisen, jonka kanssa voisit keskustella. Joskus asiat selviytyvät jo sillä, että kertoo ne toiselle.

    Ei ehkä kovin mukava menetelmä, mutta itselleni on ollut apua siitä, kun olen aivan konkreettiseti kuvitellut, mitä sitten, jos lopettaisin / lähtisin. Siis miltä tuntuisi, kun ottaisi laukkunsa ja antaisi ulko-oven mennä perässään kiinni, tietäen, että ei enää palaa. Tunteeko sitä pelkkää helpotusta vai ajatteleeko, että tämä oli se oma unelma, joka antaa edelleen paljon.


    t: Maria

    VastaaPoista
  2. Anonyymi17.2.14

    Hei,

    En ole aiemmin tainnut kommentoida sun blogia, mut eka kerta kumminkin. Huh, iso päätös sulla edessä! Toivottavasti saat rauhan sen päätöksen kanssa minkä sitten ikinä teetkin ja uskon, että saat. Toivon sulle voimia päätöksen tekoon ja toivon, että näet taas niitä positiivisia asioita myös koulustasi. Toivottavasti löydät sen unelman taas ja jatkat polullasi unelmaa kohti.

    T: Petra

    VastaaPoista
  3. Anonyymi18.2.14

    Oletko miettinyt että hakisit sitten johonkin toiseen tanssioppilaitokseen, esim. teakiin tai ulkomaille? :) tai voisit käydä vain lukion loppuun ensivuonna, miettiä sen ajan mitä haluat ja sitten hakea taas? (tosin teakiin ei taas ole ensivuonna hakua, mutta sen varmaan tiesitkin). Onnea kaikkeen mitä ikinä päätätkin, sinä pystyt varmasti kaikkeen mitä todella haluat tehdä ja mistä todella nautit. Välillä pitää kyseenalaistaa oikein urakalla omia motiivejaan, halujaan ja toiveitaan, jotta pääsee lähemmäksi sitä mistä todella pitää ja mikä on oikeasti merkityksellistä itselle. Loppupeleissä vain sillä on väliä, ja sinä tiedät sen! Olet upea nuori nainen, voimia! <3

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä sulle! ♥ Koitan tulla sua piristämään stadii jossai kohtaa. Oot tärkiä. :)

    ♥ - Miia

    VastaaPoista
  5. Anonyymi20.2.14

    Mulla on välillä semmoinen tunne näitä kirjoituksiasi lukiessa, että meissä on jotain tosi samanlaista. Olis tosi mielenkiintosta tuntea sut.

    VastaaPoista
  6. Kiitos ihan hirmuisesti kaikista kannustavista kommenteistanne! Arvostan, että välitätte minusta ja hyväksytte tunteeni... Kiitos kovin paljon :-)

    VastaaPoista