tiistai 6. elokuuta 2013

Ajatuksiani vain

 Minulle tuli aivan yhtäkkiä hirveä tarve tulla kirjoittamaan tänne ajatuksiani ja mietteitäni. Edessä saattaa olla piiitkä teksti, tansskuvilla höystettynä. Toivottavasti jaksatte lukea!

 Tämän kesän aikana, kun olen saanut miettiä rauhassa tanssiin ja tanssijan ammattiin, tulevaisuuteeni, liittyviä asioita, olen päässyt selville yhdestä asiasta: en enää halua pelkäksi balettitanssijaksi, saati sitten ollenkaan ammattia kyseisestä lajista. Balleriina on ollut pitkäaikainen tulevaisuuden unelma-ammattini, mutta viimevuoden ja varsinkin tämän kesän aikana tavoitteeni ovat hieman muuttuneet. Siihen on monia syitä. 
 Ensinnäkin, kun aloitin viimevuonna opinnot Balettioppilaitoksella, sain huomata, etten ollutkaan niin hyvä kuin ehkä olisi pitänyt olla. (Tai niin ajattelin silloin.) Sain paljon sellaisia korjauksia, joita en koskaan ollut saanut, ja sen ansiosta kehityinkin paljon. Jossain vaiheessa minulla alkoi kuitenkin alamäki, motivaatiota ei ollut ja minulla oli koti-ikävä. Samoihin aikoihin minulla oli edessä Falunin karsinta, johon en silloin yhtäkkiä olisi halunnutkaan osallistua. Kyyneleet silmissä keskustelin baletinopettajani kanssa asiasta, ja hän kertoi minulle silloin, avaten silmäni tulevaisuutta varten (en silloin osannut ajatella sitä niin), ettei minusta luultavasti koskaan tule ammattiballeriinaa. Se ei kyllä ollenkaan lisännyt motivaatiotani. Syiksi hän ilmaisi aliojentuvat polveni (eli polveni eivät ole tarpeeksi yliojentuvat) sekä nilkkojeni huonon kaaren. Kyllä, balleriinan pitää olla tietyn näköinen. Tai sitten pitää olla vain ihan älyttömän taitava, jotta voi menestyä alalla. Noniin, palataanpa asiaan. Keskustellessani opettajani kanssa, hän kuitenkin sanoi minulle uskovansa minun tulevan valituksi Falunin kilpailuun, tanssillisuuteni ja iloisen ilmaisuni takia. Silloin en tietenkään halunnut uskoa häntä, sekä tunsin ettei mistään tule mitään. Mutta minäpä en hevillä luovuttanut, vaan menin karsintakilpailuun, kuitenkin vähän epävarmalla mielellä, ja yritin jatkaa panostustani balettiin. Silloin aloin miettiä, että ehkä minusta ei tulisikaan balleriinaa. Yritin sysätä sen ajatuksen pääni sisästä, koska en silloin olisi halunnut ajatella niin. Kuvittelin että luovuttaisin, jos ajattelisin niin.



 Keväällä ajatukseni alkoivat hieman selvetä. Barokkioopperan, jossa tassimme siis nykytanssia ja saimme myös hieman näytellä samalla, aloin ymmärtää kuinka paljon pidän myös nykytanssista. Sen tajuaminen auttoi minua myös baletissa, ymmärsin että tanssin vain itseni vuoksi, en miellyttääkseni opettajaani. Minun ei tarvitse käyttää kaikkea energiaani vain balettiin ja sen tekniikan harjoittelemiseen, vaan myös nykytanssiin. Myös nykytanssin harjoitteleminen vaatii paljon keskittymistä. Myös nykytanssissa pitää harjoitella tekniikkaa. Nykytanssin opettajani huomasi uuden innostukseni lajia kohtaan, ja kehui minua siitä. Ajattelin, että "hei, tätähän voisi olla kivaa tehdä tulevaisuudessa". 
 Olin ehkä siis sisimmässäni alkanut panostaa enemmän nykytanssiin, mutta minun piti myös harjoitella kahta variaatiota. Olin tullut talvella valituksi Falunin balettikilpailuun. Se oli minulle suuri ihme, mutta ajan kuluessa tuo suuri ihme muuttui pelottavaksi ihmeeksi. En voinut ymmärtää kuinka minä olin tullut valituksi, eivätkä Balettioppilaitoksen ja Helsingin tanssiopiston huippuhyvät tanssijanalut. Tiedän, etten olisi saanut ajatella niin. En olisi myöskään saanut kuvitella, mitä minusta mahdollisesti ajateltiin, kun olin sanonut, etten haluaisi osallistua koko kilpailuun. Ajattelin että minua pidettiin varmasti kunniattomana, ja että minusta todellakin ihmeteltiin, miten olin voinut tulla valituksi.



  Toukokuussa koitti Falunin kilpailu. Kilpailu oli minulle pelkkää tuskaa. En kestänyt olla niin hyvien tanssijoiden ympäröimänä, sillä ajattelin yhä, etten ollut riittävä. En pystynyt olemaan yhteisillä balettitunneilla tuntia kauempaa, kun jo lähdin itkien pois. En pystynyt tekemään toista variaatiotani kenraaliharjoituksessa, sillä ensimmäisen variaatioini harjoituksen loputtua juoksin itkien pukuhuoneen nurkkaan ja tärisin siinä, kyyneleet valuivat pitkin poskiani enkä halunnut liikkua yhtään mihinkään. Ilmoitin silloin opettajalleni, etten tulisi osallistumaan kilpailuun seuraavana päivänä. Mutta osallistuin kuitenkin, paremmalla mielellä ja itsetunnolla, ilman kyyneleen kyyneltä. Opettajani osaa olla kannustava oikealla hetkellä. Kilpailu meni minun osaltani jopa ihan hyvin! Kilpailun jälkeen saimme keskustella tuomarin kanssa. Minulle hän kertoi, että minun tulee tehdä paljon työtä balettitanssijan ammatin eteen, sekä antoi joitakin pieniä korjauksia. Kerroin hänelle kuitenkin, etten halua balettitanssijaksi, ja etten olisi edes halunnut osallistua kilpailuun. Hän ihmetteli, miksi olin sitten osallistunut, johon baletinopettajani vastasi puolestani: hän oli hieman painostanut minua. Tuomari teki minulle selväksi, että oma mielipiteeni on silti kaikista tärkein. Voi huh, olen kyllä vieläkin ihan kamalan pahoillani lapsellisesta käytöksestäni Falunissa. Ihan naurattaa oikein, kun vain itkin siellä koko ajan.



 Falunista takaisin Suomeen palattuani minulla oli aivan hirveästi lisää motivaatiota balettiin! Onneksi näin, sillä näytetunti oli silloin edessä. Loppukevät meni osaltani oikein hyvin, ilman murheita tai motivaation puutetta. Sain jopa kuulla eräältä tanssijalta, että minun kannattaisi mennä joskus ulkomaille opiskelemaan. Se piristi mieltäni kovin! Myös hyvät numerot nykytanssista ja baletista, sekä kaikista muista lajeista ja produktioista saivat minut olemaan ylpeä itsestäni.

 Onnekseni olen saanut itseni ymmärtämään sen, että tanssin itseni vuoksi ja että osaan oikeasti nauttia tanssimisesta. Se ei ole suorittamista. Minä en tanssi miellyttääkseni ketään. Teen parhaani, ja jos se ei jollekin riitä, se on hänen ongelmansa. Kaikkien pitäisi ajatella niin. Lisäksi, minun vartaloni on minun vartaloni, minä viihdyn tällaisenä, enkä muuksi halua muuttua. Haluan olla normaali, en anorektisen laiha. Minusta tulee tanssija tällaisena kuin olen. Minä olen riittävä ja kehityn koko ajan. Olen oikeastaan iloinen, että ensimmäinen vuoteni meni niinkuin meni, sillä nyt tiedän mitä oikeasti haluan. Haluan olla hyvä baletissa ja tehdä parhaani, mutta ammatiltani jotakin muuta. Ensivuonna aion nauttia ihan kaikesta tanssista, ja aion kehittyä enemmän nykytanssissa. Haluaisin vielä sanoa kaikille, että ketään ei saisi leimata "huonoksi" tanssijaksi. Minun mielestäni huonoa tanssijaa ei ole olemassakaan. Tai ehkä on, nimittäin sellainen, joka näkee vain itsensä loistavana ja parhaana ja katsoo muita nenänvarttaan pitkin. Onneksi en kuitenkaan tunne ketään sellaista.

 Kiitos ja anteeksi, että kerroin näinkin yksityiskohtaisesti kokemuksistani ja tunteistani. Toivottavasti en ainakaan loukannut ketään!


 Heheh, että osaan sitten olla hauska näissä kuvissa! Katsokaa nyt tuota käsieni asentoa... Voi jestas! :D

20 kommenttia:

  1. Anonyymi6.8.13

    Veera nämä ovat mielestän kypsyneen nuoren naisen ajatuksia. Hyvää itsensä tutkiskelua. Meillä on vain yksi elämä eletään se niin, että meillä on kivaa ja voidaan vanhana muistella elämämme onnellisia hetkiä joita toivottavasti on paljon. terv. Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kannustavista sanoistasi! Olen kyllä täysin samaa mieltä, pitää tehdä sitä mikä oikeasti tuntuu kivalta ja saa hyvälle mielelle. :)

      Poista
  2. Aivan upee teksti! Kirjotat sairaan hyvin ja ihan asiasta kyllä, veikkaan että monet tanssijoista ajattelee usein noita samoja asioita:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän sinua! :) Veikkaan samaa.. Varsinkiin ulkonäköön liittyviä asioita.

      Poista
  3. hienoa veera, että uskalsit sanoa nuo ajatukset ääneen! Uskon et monet tanssijat ei uskalla sanoa noita ääneenkään ja sinun tehtyäsi aloite, voivat monet huokaista helpotuksesta. Elämä on elämistä varten ja siksi pitää muistaa tehdä asioita, jotka saa oikeasti onnelliseksi :) Muista säilyttää se sama itsevarmuus, joka sulla oli postauksesikin mukaan ennen ak:ta, vaikka näkisitkin yhä useampia hyviä tanssijoita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Henna! Toivon myös sydämeni pohjasta, että tämä teksti auttoi ehkä joitakin. Oon samaa mieltä sun kanssasi!

      Poista
  4. Anonyymi6.8.13

    Ihania kuvia ja superkaunis tanssija! :) Upea ja kypsä tekstikin, hienoa että uskalsit sanoa "ääneen". Tanssin pitää tulla siitä että itsellään on sydämessä tarve tanssia ja että se tekee onnelliseksi, ei muita miellyttäkseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis! :) Kiitoskiitoskiitos, mitä muuta voinkaan enää sanoa. Juu, ei se enää paljoa uskallusta tarvinnut kun halusin vain saada nämä ajatukseni pois päästäni. Jep, olen onnellinen että tajusin sen uudestaan!

      Poista
  5. Voi olipas ihanaa luettavaa. Ihailen sussa niin paljon sitä ettet lähde mukaan tuohon ulkonäön vertailuun! Ja vaikka ollaan kyllä molemmat koettu monenmoisia vaiheita tanssin kanssa niin aina se vaan jossain muodossa pysyy elämässä.
    Ja Reelu, minulle oot aina maailman paras tanssija. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihanaa kuulla! Joo, olen siinä suhteessa tosi tyytyväinen itseeni. Ei vois kyllä vähempää joku laihduttaminen kiinnostaa. Tanssi pysyy elämissämme ikuisesti! Ja voih, olet ihana, ja ihan vain paras tyyppi! :-)

      Poista
  6. Olipa inspiroiva teksti! Oli ihana lukea :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi7.8.13

    Ihana teksti, onnea tanssin kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnen toivotuksesta ei saa kiittää tanssimaailmassa :-D Näin mulle on opetettu.

      Poista
  8. Ihana kirjoitus ja ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos jälleen :-)

      Poista
  9. Anonyymi10.8.13

    Oon lukenut blogia anonyyminä, ja täytyy sanoa että jokaisesta postauksesta oon tykännyt, mutta tää iski aivan erilailla. Mielettömän rohkea tyttö siellä ruudun takana täytyy olla, kun uskallat ton kaiken sanoa täällä, ja arvostan sua ihan todella paljon:). Itekin tanssin aktiivisesti ja haaveilen tanssista jonkinnäköstä ammattia, ja ajatukset joita jaoit kuulostaa hyvin tutuilta. Ja mua harmittaa todella paljon, että just tän viikon päätit käydä Footilla ku mä siellä oon tanssahdellu lähes koko kesän mutta juuri tän viikon treenailin muualla! :( Mutta siis kiitos ihanista instakuvista ja blogista, ois niin mahtavaa tutustua suhun :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääh, kiitos ihan kauheesti! Nyt sait kyllä hymyn tän tytön huulille :) Ihanaa että muillakin on samankaltaisia ajatuksia, en siis ole yksin niiden kanssa, hehe. Ja kyllä minä vielä ensiviikon Footlightilla käyn, kappas vain, niin saatetaanhan me siellä törmätä. Tuut vain tervehtimään rohkeasti! :D

      Poista
  10. Anonyymi18.8.13

    Voi Veera! "Vanha" täti täällä lukee, olet kovin nuori ja tanssijan ammatissa tarvitsee päätöksiä tehdä kamalan nuorena. Ole itsellesi armollinen ja mieti, mitä haluat, luota siihen. Ehdottomasti olet tanssillinen ihminen ja tanssia on niin kovin monenlaista, varmasti löydät paikkasi! Uusia epävarmoja hetkiä tulee, mutta kaikki ne vaan opettavat, kun et anna niiden lannistaa. Terv: AnnaA (se balettiin fyysisesti täysin sopimaton elite-tyyppi, joka sinnikkäästi jatkaa vuodesta toiseen, koska tykkää tanssista...)

    VastaaPoista
  11. Niin täytyy, totta puhut. Onneksi olen yhden suurimmista päätöksistäni nyt tehnyt, eli tiedän mihin tähtään! Kiitos rohkaisevista sanoistasi! :) Hyvää syksyä ja treenauksen iloa sulle ja kaikille muillekin eliteille! :D

    VastaaPoista