lauantai 24. elokuuta 2013

Omenaunelmia

 Tanssiminen alkoi kaksi viikkoa sitten. Olen ollut ihan elementissäni, varsinkin jazztunneilla. On mahtavaa välillä vain päästää ihan täysillä menemään! Olen ottanut ilon irti myöskin balettitunneista, vaikka onkin ollut haastavaa tanssia tätä vaativaa lajia pitkän tauon jälkeen. Kroppa on vähäsen jumissa, mutta tuntuu siltä että alan pikku hiljaa päästä takaisin vauhtiin. Meillä on ollut lisäksi nykytanssitunteja, jotka ovat suurimmaksi osaksi olleet kehonhuoltoa, sekä (nykytanssi)paritekniikkaa. Lisäksi meillä on ollut musiikintunteja, joissa opettelemme tunnistamaan esim. erilaisia aksentteja ja dynamiikan vaihteluita  musiikissa, sekä tekemään jotakin liikettä musiikin eri tempoilla. Pisimmät päiväni ovat kestäneet vartin yli kahdeksasta varttia vaille neljään. On niin ihanaa tanssia taas!
 Yksikseen asumiseen olen tottunut jälleen oikein hyvin. Pitkän treenipäivän jälkeen on mukavaa keittää kupponen cappucinoa ja lukea päivän mainokset. Erilaisia ruokia on kivaa laittaa ja suuuuressa sängyssä nukkuminen on, ah, ihanaa! Vielä kun saisin jonkin kivan kasvin ikkunalaudalle, niin olisin vieläkin tyytyväisempi tyttönen.
 Tällä hetkellä olen kuitenkin Tampereella viikonloppua viettämässä. Viikonloppu Tampereella tarkoittaa aina ylenmääräistä herkkujen syöntiä. Eilen ostin pussillisen karkkia, tänään kävimme hakemassa munkkeja näkötornilta ja huomenna minulla on aikomuksena leipoa pannukakkuja aamiaiseksi ja omenapiirakka jälkkäriksi. Hihihi, kuulostaa niiiiin hyvältä, eikö vain? Ulkona on muuten aivan ihana syksyn tuoksu, voi että. Päätinpä siis tehdä pienen kävelylenkin isovanhempieni puutarhamökille.


Aivan, omenakausi on täällä!

lauantai 10. elokuuta 2013

Tule jo, arki

 Tänään vietin jälleen kahvittelupäivän Tampereella, kenenkä muunkaan kuin ystäväni, mademoiselle Miljan, kanssa. Juhlistimme ilmeisestikin loman loppumista ja syksyn alkamista. Kyllä sitä saa ja pitääkin juhlistaa! Ainakin meidän syksyä rakastavien. Tällä kertaa minulla on vain yksi kahvilassa otettu kuva, edistystä!

  
 Melko hupaisa teksti tuossa kangaskassissa, eikö? Heh, minusta ainakin. Niin ja minulla on yksi toive, alkaisipa se arki jo! Katsotaan vain, niin jo ensi perjantaina kiljun ilosta kun viikonloppu koittaa... :D

tiistai 6. elokuuta 2013

Ajatuksiani vain

 Minulle tuli aivan yhtäkkiä hirveä tarve tulla kirjoittamaan tänne ajatuksiani ja mietteitäni. Edessä saattaa olla piiitkä teksti, tansskuvilla höystettynä. Toivottavasti jaksatte lukea!

 Tämän kesän aikana, kun olen saanut miettiä rauhassa tanssiin ja tanssijan ammattiin, tulevaisuuteeni, liittyviä asioita, olen päässyt selville yhdestä asiasta: en enää halua pelkäksi balettitanssijaksi, saati sitten ollenkaan ammattia kyseisestä lajista. Balleriina on ollut pitkäaikainen tulevaisuuden unelma-ammattini, mutta viimevuoden ja varsinkin tämän kesän aikana tavoitteeni ovat hieman muuttuneet. Siihen on monia syitä. 
 Ensinnäkin, kun aloitin viimevuonna opinnot Balettioppilaitoksella, sain huomata, etten ollutkaan niin hyvä kuin ehkä olisi pitänyt olla. (Tai niin ajattelin silloin.) Sain paljon sellaisia korjauksia, joita en koskaan ollut saanut, ja sen ansiosta kehityinkin paljon. Jossain vaiheessa minulla alkoi kuitenkin alamäki, motivaatiota ei ollut ja minulla oli koti-ikävä. Samoihin aikoihin minulla oli edessä Falunin karsinta, johon en silloin yhtäkkiä olisi halunnutkaan osallistua. Kyyneleet silmissä keskustelin baletinopettajani kanssa asiasta, ja hän kertoi minulle silloin, avaten silmäni tulevaisuutta varten (en silloin osannut ajatella sitä niin), ettei minusta luultavasti koskaan tule ammattiballeriinaa. Se ei kyllä ollenkaan lisännyt motivaatiotani. Syiksi hän ilmaisi aliojentuvat polveni (eli polveni eivät ole tarpeeksi yliojentuvat) sekä nilkkojeni huonon kaaren. Kyllä, balleriinan pitää olla tietyn näköinen. Tai sitten pitää olla vain ihan älyttömän taitava, jotta voi menestyä alalla. Noniin, palataanpa asiaan. Keskustellessani opettajani kanssa, hän kuitenkin sanoi minulle uskovansa minun tulevan valituksi Falunin kilpailuun, tanssillisuuteni ja iloisen ilmaisuni takia. Silloin en tietenkään halunnut uskoa häntä, sekä tunsin ettei mistään tule mitään. Mutta minäpä en hevillä luovuttanut, vaan menin karsintakilpailuun, kuitenkin vähän epävarmalla mielellä, ja yritin jatkaa panostustani balettiin. Silloin aloin miettiä, että ehkä minusta ei tulisikaan balleriinaa. Yritin sysätä sen ajatuksen pääni sisästä, koska en silloin olisi halunnut ajatella niin. Kuvittelin että luovuttaisin, jos ajattelisin niin.



 Keväällä ajatukseni alkoivat hieman selvetä. Barokkioopperan, jossa tassimme siis nykytanssia ja saimme myös hieman näytellä samalla, aloin ymmärtää kuinka paljon pidän myös nykytanssista. Sen tajuaminen auttoi minua myös baletissa, ymmärsin että tanssin vain itseni vuoksi, en miellyttääkseni opettajaani. Minun ei tarvitse käyttää kaikkea energiaani vain balettiin ja sen tekniikan harjoittelemiseen, vaan myös nykytanssiin. Myös nykytanssin harjoitteleminen vaatii paljon keskittymistä. Myös nykytanssissa pitää harjoitella tekniikkaa. Nykytanssin opettajani huomasi uuden innostukseni lajia kohtaan, ja kehui minua siitä. Ajattelin, että "hei, tätähän voisi olla kivaa tehdä tulevaisuudessa". 
 Olin ehkä siis sisimmässäni alkanut panostaa enemmän nykytanssiin, mutta minun piti myös harjoitella kahta variaatiota. Olin tullut talvella valituksi Falunin balettikilpailuun. Se oli minulle suuri ihme, mutta ajan kuluessa tuo suuri ihme muuttui pelottavaksi ihmeeksi. En voinut ymmärtää kuinka minä olin tullut valituksi, eivätkä Balettioppilaitoksen ja Helsingin tanssiopiston huippuhyvät tanssijanalut. Tiedän, etten olisi saanut ajatella niin. En olisi myöskään saanut kuvitella, mitä minusta mahdollisesti ajateltiin, kun olin sanonut, etten haluaisi osallistua koko kilpailuun. Ajattelin että minua pidettiin varmasti kunniattomana, ja että minusta todellakin ihmeteltiin, miten olin voinut tulla valituksi.



  Toukokuussa koitti Falunin kilpailu. Kilpailu oli minulle pelkkää tuskaa. En kestänyt olla niin hyvien tanssijoiden ympäröimänä, sillä ajattelin yhä, etten ollut riittävä. En pystynyt olemaan yhteisillä balettitunneilla tuntia kauempaa, kun jo lähdin itkien pois. En pystynyt tekemään toista variaatiotani kenraaliharjoituksessa, sillä ensimmäisen variaatioini harjoituksen loputtua juoksin itkien pukuhuoneen nurkkaan ja tärisin siinä, kyyneleet valuivat pitkin poskiani enkä halunnut liikkua yhtään mihinkään. Ilmoitin silloin opettajalleni, etten tulisi osallistumaan kilpailuun seuraavana päivänä. Mutta osallistuin kuitenkin, paremmalla mielellä ja itsetunnolla, ilman kyyneleen kyyneltä. Opettajani osaa olla kannustava oikealla hetkellä. Kilpailu meni minun osaltani jopa ihan hyvin! Kilpailun jälkeen saimme keskustella tuomarin kanssa. Minulle hän kertoi, että minun tulee tehdä paljon työtä balettitanssijan ammatin eteen, sekä antoi joitakin pieniä korjauksia. Kerroin hänelle kuitenkin, etten halua balettitanssijaksi, ja etten olisi edes halunnut osallistua kilpailuun. Hän ihmetteli, miksi olin sitten osallistunut, johon baletinopettajani vastasi puolestani: hän oli hieman painostanut minua. Tuomari teki minulle selväksi, että oma mielipiteeni on silti kaikista tärkein. Voi huh, olen kyllä vieläkin ihan kamalan pahoillani lapsellisesta käytöksestäni Falunissa. Ihan naurattaa oikein, kun vain itkin siellä koko ajan.



 Falunista takaisin Suomeen palattuani minulla oli aivan hirveästi lisää motivaatiota balettiin! Onneksi näin, sillä näytetunti oli silloin edessä. Loppukevät meni osaltani oikein hyvin, ilman murheita tai motivaation puutetta. Sain jopa kuulla eräältä tanssijalta, että minun kannattaisi mennä joskus ulkomaille opiskelemaan. Se piristi mieltäni kovin! Myös hyvät numerot nykytanssista ja baletista, sekä kaikista muista lajeista ja produktioista saivat minut olemaan ylpeä itsestäni.

 Onnekseni olen saanut itseni ymmärtämään sen, että tanssin itseni vuoksi ja että osaan oikeasti nauttia tanssimisesta. Se ei ole suorittamista. Minä en tanssi miellyttääkseni ketään. Teen parhaani, ja jos se ei jollekin riitä, se on hänen ongelmansa. Kaikkien pitäisi ajatella niin. Lisäksi, minun vartaloni on minun vartaloni, minä viihdyn tällaisenä, enkä muuksi halua muuttua. Haluan olla normaali, en anorektisen laiha. Minusta tulee tanssija tällaisena kuin olen. Minä olen riittävä ja kehityn koko ajan. Olen oikeastaan iloinen, että ensimmäinen vuoteni meni niinkuin meni, sillä nyt tiedän mitä oikeasti haluan. Haluan olla hyvä baletissa ja tehdä parhaani, mutta ammatiltani jotakin muuta. Ensivuonna aion nauttia ihan kaikesta tanssista, ja aion kehittyä enemmän nykytanssissa. Haluaisin vielä sanoa kaikille, että ketään ei saisi leimata "huonoksi" tanssijaksi. Minun mielestäni huonoa tanssijaa ei ole olemassakaan. Tai ehkä on, nimittäin sellainen, joka näkee vain itsensä loistavana ja parhaana ja katsoo muita nenänvarttaan pitkin. Onneksi en kuitenkaan tunne ketään sellaista.

 Kiitos ja anteeksi, että kerroin näinkin yksityiskohtaisesti kokemuksistani ja tunteistani. Toivottavasti en ainakaan loukannut ketään!


 Heheh, että osaan sitten olla hauska näissä kuvissa! Katsokaa nyt tuota käsieni asentoa... Voi jestas! :D

maanantai 5. elokuuta 2013

Ja sitä mennään jälleen

 Hupsista! Taisinpa jossakin postauksessani kertoa että tanssiopintojeni pitäisi alkaa tänään. Olin väärässä. Minulla on vielä viikko lomaa. Mutta mitä henkilö, joka on pitänyt lähes kaksi kuukautta lomaa tanssimisesta, tekee viimeisellä lomaviikollaan? No tietenkin tanssii! Tämä on siis oiva mahdollisuus hankkiutua edes jonkinlaiseen ns. tanssikuntoon. Olen menossa viikoksi Footlightille tanssimaan, joka on minulle uusi, jännittävä kokemus. En ole koskaan edes käynyt siellä! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, heh!
 Lähes kaksi kuukautta kestänyt lomani Tampereella on kulunut ihan hirmuisen nopeasti, ja olen viettänyt mitä ihanimpaa aikaa perheeni, ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Kaikki se on tullut varmasti tarpeeseen! Voimavarastoni ovat täynnä energiaa (kuulostan ny tosi typerältä hahah) ja oikein puhkun intoa! Kohta sitä tanssitaan taas päivät pitkät ja laitetaan itse itselleen ruokaa, omassa asunnossaan. Voi kuinka olen jo kaivannut kaikkea sitä! 

 Jälleen kerran poikkean postaukseni aiheesta ja jaan kuvia muutaman päivän takaa. Olin ystävieni kanssa kahvilassa istuskelemassa ja suunnittelemassa tulevaa syksyä. Viihdyimme kahvilan mukavalla sohvalla muutaman tunnin, syöden ja kirjoitellen: "syksyllä minä aion"... Pakko kertoa että aiomme ihan oikeasti matkustaa Budapestiin! Sitä on mukavaa odottaa.

  Nyt on jo kiire juna-asemalle!

torstai 1. elokuuta 2013

Saavuin

 Saavuin takaisin. Tänne sopivan lämpöiseen Suomeen. Tuolta helteisestä Itävallasta.
 Seuraavaksi luvassa kuvatulva.


  Mistä aloittaisin? No, kuvista varmaankin välittyy kaupungin kauneus? Jos ei, niin voin sanoa, että kaupunki oli todella kaunis. Upeita vanhoja rakennuksia ja ihania puutarhoja suihkulähteineen ja kauniine kukkineen. Nautin erittäin paljon tuossa siistissä kaupungissa kiertelystä, mutta helle iski päälle todella pahasti. En viihdy ollenkaan niin kuumassa (jopa 38c) ilmassa, koska hikoan niin paljon. Mutta silti, pidin matkasta erittäin paljon. Ruuasta sen verran että tulihan sitä sacherkakkua maistettua. Ja apfelstrudeliä myös. Hotellin aamiaisella oli tarjolla kaikkea mitä voi vaan kuvitella aamiaiseksi tarjottavan ja wieninleikekin maistui muutamana iltana. Matkustaminen on parasta!
 Ainiin, minulla olisi vielä yksi mainittavan arvoinen asia! Viimeisenä päivänä kaupungilla pyöriessäni, juuri kun olin astumassa zaran liikkeeseen, eräs nainen juoksi perääni ja puhui jotakin saksaksi hirveän nopeasti ja hengästyneenä. Ymmärrän vähän saksaa, olenhan opiskellut sitä ala-asteelta saakka, mutten silti saanut sanaakan selvää mitä hän yritti selittää. Jotenkin käsilläni viittoen sain hänet selittämään asiansa englanniksi. Hän kertoi olevansa katytyyli kuvaaja ja haluavansa ehdottomasti ottaa minusta kuvan. Jotenka siis, tsekatkaapa tämä sivu ja bongatkaa minut! http://www.adiweiss.at/content/der-adiweissat-streetstyle-check-75
Aikas siistiä, heh!